Hei vaan kaikille!
Viime päivityksestä on taas vierähtänyt tovi ja nyt olisi aika päivittää teillekin mitä kaikkea nyt elämässä onkaan tapahtunut ja mitä olen oppinut täällä Etelä- Afrikassa ollessani.
SBS on ollut ihmeellistä, mutta myös erittäin haastavaa aikaa. Olen ollut paljon epämukavuusalueellani, mutta saanut ihastella kaikkea oppimaani myös.
Yllätyn aina kun katson aikaa taaksepäin ja näen kuinka monta raamatunkirjaa olemme käyneet läpi! Nytkin takanapäin ovat jo seuraavat kirjat:
Apostolien teot, Efesolaiskirje, 1. kirje Tessalonikalaiskirje, 2. Tessalonikalaiskirje, Kolossalaiskirje, Roomalaiskirje, Luukkaan evankeliumi
Haluan vähän jakaa teidän kanssanne sitä mitä Jumala on minulle puhunut.
AITO on ollut viime aikojen teema.
Jumala on sanansa kautta haastanut minua olemaan aidosti oma itseni, oli se sitten tunteideni kanssa, hengellisessä mielessä tai kuulumisieni jakamisessa.
Minun on ollut vaikea olla aito tunteideni kanssa. Olen aina yhtä hymyä ja suurimmaksi osaksi olenkin aika iloisella tuulella, mutta siitä on samalla tullut odotus, eli koen painetta ylläpitää hyväntuulisuutta, jopa silloin kun on murhetta kerrakseen. Minä en pidä liiasta huomiosta, etenkin jos joku jota en tunne kovin hyvin tai koe läheiseksi ihmiseksi tulee ja kysyy mikä minulla on, joten usein yritän peittää jos on paha olla. Minusta tuntuu että aika moni meistä tekee juuri niin. Mutta meidät on kutsuttu vapauteen olla juuri oma itsemme. Jeesuksellakin oli aidot tunteet, eikä hän niitä peittänyt. Saan olla ja myös näyttää surulliselta, sekä minulla on vapaus sanoa myös jos en halua puhua asiasta jonkun kanssa, MUTTA se, mitä nyt yritän oppia on että osaan sanoa rakastavasti jollekulle, että "ei kuulu hyvää, mutta nyt en halua puhua siitä sen enempää." Ja taasen sanoa läheisilleni, kun ei oikeasti kuulu hyvää ja antaa heidän tukensa olla minua vahvistamassa. Olla aito ja vapaa näyttää omat tunteensa ja kertoa mitä oikeasti kuuluu, on askel lähemmäs sitä keneksi Jumala on minut luonut. Nyt en kuitenkaan puhu siitä, kuinka tunteiden valtaamana saa käyttäytyä- sen verran sanon, että vihastuminen ei ole synti, mutta jos siitä syntyy teko, joka satuttaa toista, niin sitten ollaan synnin puolella, koska meidät on kutsuttu rakastamaan lähimmäisiämme.
Toinen juttu aitouteen liittyen;
ollessani pitkään kristillisissä jutuissa mukana ja lapsuudesta asti olen saanut kuulla kehuja siitä miten hyvin minulla menee Jumalan kanssa ja kuinka aina toimin oikein ja kuinka olen aina muita varten- valmiina auttamaan ja ohjaamaan, sekä mentoroimaan hengellisessä mielessä- tähän päivään asti. Minä nautin siitä, että saan auttaa ja saan olla jakamassa asioita, mitä Jumala on minulle itsestään näyttänyt, tai mitä olen saanut Raamatusta lukea, MUTTA siitä on myös ajan kuluessa tullut taas omanlaisensa odotus. En olekaan enää voinut aidosti painia Jumalan kanssa eri ihmisten kanssa, tai erilaisissa hengellisissä ympäristöissä, koska pelkään, että se johdattaa toisetkin painimaan. Erityisesti nuorten kanssa, kun tekee töitä- niin tästä voi helposti tulla painetta. Nyt Jumala on kuitenkin minulle näyttänyt, että on ihan ok, että toiset painii myös, koska kenenkään suhde Jumalaan ei voi olla riippuvainen minusta. Usein sanomme, että "Jumalalla on kaikki käsissään" tai "Jumala pitää huolen" tai "Jumala kyllä pitää talouden kunnossa" tai "Jumala kyllä parantaa" tai "Jumala tuntee kyllä sinut" jne. Mutta kuinka usein me oikeasti uskomme itse näihin asioihin? Minä ainakin olen pudonnut tuohon kristillisten lausahdusten pyörään. Enkä sano että se on väärin, mutta minulle Jumala on puhunut nyt tuosta aitoudesta kuitenkin. Että mielummin sanon ihmisille sellaisia asioita, joita olen oikeasti saanut oppia ja kokea Jumalasta, kuin sellaisia asioita joiden kanssa itse kamppailen.
Sama koskee katuevankeliointia. Usein meille kerrotaan mitä tulisi sanoa tai tehdä kun kaduille mennään kertomaan Jeesuksesta, mutta jos emme oikeasti edes tunne Jeesusta, niin miksi menisimme kertomaan? Mielummin kerron jollekulle, jos olen oikeasti saanut kokea kuka Jeesus on ystävänä kuin että menen kertomaan, että Jeesus on pelastaja, jos itse olen kokenut hylkäämisiä ja ne ovat kaivertaneet arpia omaan kuvaani Jumalasta? (tämä on menneisyyden esimerkki, josta nyt ollaan menty Jumalan kanssa eteenpäin) Nyt en siis sano, etteikö Jeesus ole pelastaja- sillä nyt todella olen saanut kokea sen omassa elämässäni! 16 vuotias minä olisi eri mieltä. Ymmärrätte kuitenkin varmaan pointtini.
Kiteyttääkseni tämän kaiken: Meidät on kutsuttu vapauteen! Olemme vapaita näyttämään omat tunteemme, vapaita kertomaan mitä oikeasti kuuluu, vapaita painimaan Jumalan kanssa ja kertomaan rehellisesti muillekin kun jokin asia tuntuu vaikealta ymmärtää tai sisäistää. Kerrotaan Jeesuksesta muillekin- sen verran mitä olemme Hänestä häneltä saaneetkaan oppia. Jos minulle joku kertoo jostain toisesta henkilöstä random faktoja, en minä voi mennä kertomaan tästä ihmisestä muille sellaiseen sävyyn, että "me ollaan parhaita kavereita". Ensin tutustutaan ja kerrotaan sitten mitä oikeasti tiedetään ja tunnetaan. Ja se tässä onkin ihanaa, kyse on suhteesta ja saadaan rauhassa tutustua ja jakaa elämää. Minulle sanottiin muutama viikko taaksepäin näin:
"Jeesus istuu vierelläsi kun luet raamattua ja Hän opettaa sinua, näyttää sinulle missä hän liikkui ja kenen kanssa ja miksi hän sanoi mitä sanoi ja mihin sävyyn ja miksi hän teki mitä teki- te teette tätä yhdessä. Ja tämä aika tulee näyttämään juuri siltä. Ja SBS:n jälkeen sama homma jatkuu tietysti."
Miten kaunis kuva!
Jumala on puhut paljon myös kiitollisuudesta aitouden silmin. Kuinka on tärkeää olla aidosti kiitollinen, eikä vaan toistaa niitä asioita mitä joku muu on minulle sanonut (mistä pitää kiittää).
Jos on vaikea tiedostaa mistä on aidosti kiitollinen, niin siinä onkin hyvä paikka kysyä itseltä, että pitäisikö pysähtyä ja viettää enemmän aikaa kiitollisuudessa. Paavali on hyvä esimerkki siitä, että aina- mikä tahansa elämäntilanne onkaan kyseessä- AINA on jotain mistä kiittää.
Toivottavasti tämä myös puhuttelee jotakuta teistä ja voisin jakaa niin paljon enemmänkin, mutta jätetään se seuraavaan kertaan.
Minulla alkoi hommat myös paikallisessa slummissa, jonka nimi on Khayelitsha. Etelä- Afrikan toiseksi suurin slummi. (slummi on vähän outo sana, mutta englanniksi se on "township")
Teen siellä nuorisotyötä ja on ollut niin hienoa olla siinä mukana. Paikallinen kulttuuri ja nuorten elämä näyttää niin erilaiselta, verrattuna siihen, mitä suomessa on saanut nähdä. Maailmankuva on erilainen, ympärillä olevat paineet ovat erilaisia, tarpeet ovat erilaisia...Silmät aukeaa joka kerta kun menemme Khayelitshaan ja näemme minkälaisissa olosuhteissa siellä ihmiset asuvat ja mitkä ongelmat siellä painavat. Mutta sielläkin on Jumala läsnä ja nuoria tulee iltoihin mukaan! Muutama on käynyt siellä jo sitoutuneesti viimeisen vuoden ajan. Heillä on niin paljon unelmia ja monia lahjoja. Upeita persoonia ja uniikkeja Jumalan kuvia jokainen. Minua pyydettiin puhumaan nuorille ja nyt mietinkin ja rukoilen, mistä Jumala haluaa minun puhuvan. En voi varsinaisesti evankelioida, mutta raamatullisista aiheista on vapaus puhua! (esim. identiteetti, yhteisöllisyys, kunnioitus, lähimmäisen rakastaminen..)
Voisin sanoa enemmänkin, mutta paljon tulen siellä vielä tekemään erilaisia juttuja, niin pysytte tekin mukana kunhan vaan päivittelen.
Siinä päällimmäiset kuulumiset.
Seuraavaksi muutamia rukous- ja kiitosaiheita:
Rukousaiheita:
- Tarvitsen uuden patjan (nykyinen patja aiheuttaa kovia selkäkipuja)
- Minulta puuttuu n. 800€ että voin jatkaa työtäni täälläpäin maailmaa. (tarvitsen sen 13.12 mennessä)
- Haluan todella pysyä tässä "olla aito" ajatuksessa ja elää sitä todeksi omassa elämässäni, jotta se voisi olla myös siunaukseksi muille- etenkin nuoremmalle sukupolvelle, jonka kanssa haluan tehdä töitä, mutta voidakseni todella olla vapaa ja oppia siitä lisää
- Isän terveys
- Parempi kommunikaatio ystävien kanssa Etelä- Afrikan ulkopuolella (joskus on vaikea tasapainottaa ihmissuhteita, kun yrittää olla läsnä monessa paikassa ja parisuhdekin prioriteettinä)
- Kamerani tarvitsee huoltoa- ei ole käyttökunnossa (tiedätte kuinka paljon rakastan valokuvausta)
- Kaukosuhteessa on aina omat haasteensa. Ikävä Madagaskariin painaa paljon.
Kiitosaiheita:
- Jumala puhuu minulle!
- Minä olen saanut jo 1200€! Tavoite on 2000€ ja parin viikon sisään eri henkilöt ovat tulleet ja osoittaneet halunsa tukea minua taloudellisesti ja on ollut niin ihmeellistä nähdä kuinka moni näkee sen mitä nyt teen, tukemisen arvoisena.
- Uudet ystävyyssuhteet ovat iso ilon aihe
- Minulla on aina ruokaa, kun sitä tarvitsen
- Parisuhde on niin iso ilon ja kiitoksen aihe. Rakastan poikaystävääni- myös hänen perhettään.
- Perheen tuki on iso kiitoksen aihe
- Olen myös kiitollinen teistä kaikista, jotka olette kiinnostuneita siitä, mitä täällä teen (aina saa laittaa viestiä, mielellään kerron lisää)
- Etelä- Afrikka on niin kaunis maa (vaikkakin myös kovin rikki)
Siunausta kaikille kaikkeen mitä teette! Ollaan aitoja ja vapaita, Jumalan rakastamia.
- Katarina
Viime päivityksestä on taas vierähtänyt tovi ja nyt olisi aika päivittää teillekin mitä kaikkea nyt elämässä onkaan tapahtunut ja mitä olen oppinut täällä Etelä- Afrikassa ollessani.
SBS on ollut ihmeellistä, mutta myös erittäin haastavaa aikaa. Olen ollut paljon epämukavuusalueellani, mutta saanut ihastella kaikkea oppimaani myös.
Yllätyn aina kun katson aikaa taaksepäin ja näen kuinka monta raamatunkirjaa olemme käyneet läpi! Nytkin takanapäin ovat jo seuraavat kirjat:
Apostolien teot, Efesolaiskirje, 1. kirje Tessalonikalaiskirje, 2. Tessalonikalaiskirje, Kolossalaiskirje, Roomalaiskirje, Luukkaan evankeliumi
Haluan vähän jakaa teidän kanssanne sitä mitä Jumala on minulle puhunut.
AITO on ollut viime aikojen teema.
Jumala on sanansa kautta haastanut minua olemaan aidosti oma itseni, oli se sitten tunteideni kanssa, hengellisessä mielessä tai kuulumisieni jakamisessa.
Minun on ollut vaikea olla aito tunteideni kanssa. Olen aina yhtä hymyä ja suurimmaksi osaksi olenkin aika iloisella tuulella, mutta siitä on samalla tullut odotus, eli koen painetta ylläpitää hyväntuulisuutta, jopa silloin kun on murhetta kerrakseen. Minä en pidä liiasta huomiosta, etenkin jos joku jota en tunne kovin hyvin tai koe läheiseksi ihmiseksi tulee ja kysyy mikä minulla on, joten usein yritän peittää jos on paha olla. Minusta tuntuu että aika moni meistä tekee juuri niin. Mutta meidät on kutsuttu vapauteen olla juuri oma itsemme. Jeesuksellakin oli aidot tunteet, eikä hän niitä peittänyt. Saan olla ja myös näyttää surulliselta, sekä minulla on vapaus sanoa myös jos en halua puhua asiasta jonkun kanssa, MUTTA se, mitä nyt yritän oppia on että osaan sanoa rakastavasti jollekulle, että "ei kuulu hyvää, mutta nyt en halua puhua siitä sen enempää." Ja taasen sanoa läheisilleni, kun ei oikeasti kuulu hyvää ja antaa heidän tukensa olla minua vahvistamassa. Olla aito ja vapaa näyttää omat tunteensa ja kertoa mitä oikeasti kuuluu, on askel lähemmäs sitä keneksi Jumala on minut luonut. Nyt en kuitenkaan puhu siitä, kuinka tunteiden valtaamana saa käyttäytyä- sen verran sanon, että vihastuminen ei ole synti, mutta jos siitä syntyy teko, joka satuttaa toista, niin sitten ollaan synnin puolella, koska meidät on kutsuttu rakastamaan lähimmäisiämme.
Toinen juttu aitouteen liittyen;
ollessani pitkään kristillisissä jutuissa mukana ja lapsuudesta asti olen saanut kuulla kehuja siitä miten hyvin minulla menee Jumalan kanssa ja kuinka aina toimin oikein ja kuinka olen aina muita varten- valmiina auttamaan ja ohjaamaan, sekä mentoroimaan hengellisessä mielessä- tähän päivään asti. Minä nautin siitä, että saan auttaa ja saan olla jakamassa asioita, mitä Jumala on minulle itsestään näyttänyt, tai mitä olen saanut Raamatusta lukea, MUTTA siitä on myös ajan kuluessa tullut taas omanlaisensa odotus. En olekaan enää voinut aidosti painia Jumalan kanssa eri ihmisten kanssa, tai erilaisissa hengellisissä ympäristöissä, koska pelkään, että se johdattaa toisetkin painimaan. Erityisesti nuorten kanssa, kun tekee töitä- niin tästä voi helposti tulla painetta. Nyt Jumala on kuitenkin minulle näyttänyt, että on ihan ok, että toiset painii myös, koska kenenkään suhde Jumalaan ei voi olla riippuvainen minusta. Usein sanomme, että "Jumalalla on kaikki käsissään" tai "Jumala pitää huolen" tai "Jumala kyllä pitää talouden kunnossa" tai "Jumala kyllä parantaa" tai "Jumala tuntee kyllä sinut" jne. Mutta kuinka usein me oikeasti uskomme itse näihin asioihin? Minä ainakin olen pudonnut tuohon kristillisten lausahdusten pyörään. Enkä sano että se on väärin, mutta minulle Jumala on puhunut nyt tuosta aitoudesta kuitenkin. Että mielummin sanon ihmisille sellaisia asioita, joita olen oikeasti saanut oppia ja kokea Jumalasta, kuin sellaisia asioita joiden kanssa itse kamppailen.
Sama koskee katuevankeliointia. Usein meille kerrotaan mitä tulisi sanoa tai tehdä kun kaduille mennään kertomaan Jeesuksesta, mutta jos emme oikeasti edes tunne Jeesusta, niin miksi menisimme kertomaan? Mielummin kerron jollekulle, jos olen oikeasti saanut kokea kuka Jeesus on ystävänä kuin että menen kertomaan, että Jeesus on pelastaja, jos itse olen kokenut hylkäämisiä ja ne ovat kaivertaneet arpia omaan kuvaani Jumalasta? (tämä on menneisyyden esimerkki, josta nyt ollaan menty Jumalan kanssa eteenpäin) Nyt en siis sano, etteikö Jeesus ole pelastaja- sillä nyt todella olen saanut kokea sen omassa elämässäni! 16 vuotias minä olisi eri mieltä. Ymmärrätte kuitenkin varmaan pointtini.
Kiteyttääkseni tämän kaiken: Meidät on kutsuttu vapauteen! Olemme vapaita näyttämään omat tunteemme, vapaita kertomaan mitä oikeasti kuuluu, vapaita painimaan Jumalan kanssa ja kertomaan rehellisesti muillekin kun jokin asia tuntuu vaikealta ymmärtää tai sisäistää. Kerrotaan Jeesuksesta muillekin- sen verran mitä olemme Hänestä häneltä saaneetkaan oppia. Jos minulle joku kertoo jostain toisesta henkilöstä random faktoja, en minä voi mennä kertomaan tästä ihmisestä muille sellaiseen sävyyn, että "me ollaan parhaita kavereita". Ensin tutustutaan ja kerrotaan sitten mitä oikeasti tiedetään ja tunnetaan. Ja se tässä onkin ihanaa, kyse on suhteesta ja saadaan rauhassa tutustua ja jakaa elämää. Minulle sanottiin muutama viikko taaksepäin näin:
"Jeesus istuu vierelläsi kun luet raamattua ja Hän opettaa sinua, näyttää sinulle missä hän liikkui ja kenen kanssa ja miksi hän sanoi mitä sanoi ja mihin sävyyn ja miksi hän teki mitä teki- te teette tätä yhdessä. Ja tämä aika tulee näyttämään juuri siltä. Ja SBS:n jälkeen sama homma jatkuu tietysti."
Miten kaunis kuva!
Jumala on puhut paljon myös kiitollisuudesta aitouden silmin. Kuinka on tärkeää olla aidosti kiitollinen, eikä vaan toistaa niitä asioita mitä joku muu on minulle sanonut (mistä pitää kiittää).
Jos on vaikea tiedostaa mistä on aidosti kiitollinen, niin siinä onkin hyvä paikka kysyä itseltä, että pitäisikö pysähtyä ja viettää enemmän aikaa kiitollisuudessa. Paavali on hyvä esimerkki siitä, että aina- mikä tahansa elämäntilanne onkaan kyseessä- AINA on jotain mistä kiittää.
Toivottavasti tämä myös puhuttelee jotakuta teistä ja voisin jakaa niin paljon enemmänkin, mutta jätetään se seuraavaan kertaan.
Minulla alkoi hommat myös paikallisessa slummissa, jonka nimi on Khayelitsha. Etelä- Afrikan toiseksi suurin slummi. (slummi on vähän outo sana, mutta englanniksi se on "township")
Teen siellä nuorisotyötä ja on ollut niin hienoa olla siinä mukana. Paikallinen kulttuuri ja nuorten elämä näyttää niin erilaiselta, verrattuna siihen, mitä suomessa on saanut nähdä. Maailmankuva on erilainen, ympärillä olevat paineet ovat erilaisia, tarpeet ovat erilaisia...Silmät aukeaa joka kerta kun menemme Khayelitshaan ja näemme minkälaisissa olosuhteissa siellä ihmiset asuvat ja mitkä ongelmat siellä painavat. Mutta sielläkin on Jumala läsnä ja nuoria tulee iltoihin mukaan! Muutama on käynyt siellä jo sitoutuneesti viimeisen vuoden ajan. Heillä on niin paljon unelmia ja monia lahjoja. Upeita persoonia ja uniikkeja Jumalan kuvia jokainen. Minua pyydettiin puhumaan nuorille ja nyt mietinkin ja rukoilen, mistä Jumala haluaa minun puhuvan. En voi varsinaisesti evankelioida, mutta raamatullisista aiheista on vapaus puhua! (esim. identiteetti, yhteisöllisyys, kunnioitus, lähimmäisen rakastaminen..)
Voisin sanoa enemmänkin, mutta paljon tulen siellä vielä tekemään erilaisia juttuja, niin pysytte tekin mukana kunhan vaan päivittelen.
Siinä päällimmäiset kuulumiset.
Seuraavaksi muutamia rukous- ja kiitosaiheita:
Rukousaiheita:
- Tarvitsen uuden patjan (nykyinen patja aiheuttaa kovia selkäkipuja)
- Minulta puuttuu n. 800€ että voin jatkaa työtäni täälläpäin maailmaa. (tarvitsen sen 13.12 mennessä)
- Haluan todella pysyä tässä "olla aito" ajatuksessa ja elää sitä todeksi omassa elämässäni, jotta se voisi olla myös siunaukseksi muille- etenkin nuoremmalle sukupolvelle, jonka kanssa haluan tehdä töitä, mutta voidakseni todella olla vapaa ja oppia siitä lisää
- Isän terveys
- Parempi kommunikaatio ystävien kanssa Etelä- Afrikan ulkopuolella (joskus on vaikea tasapainottaa ihmissuhteita, kun yrittää olla läsnä monessa paikassa ja parisuhdekin prioriteettinä)
- Kamerani tarvitsee huoltoa- ei ole käyttökunnossa (tiedätte kuinka paljon rakastan valokuvausta)
- Kaukosuhteessa on aina omat haasteensa. Ikävä Madagaskariin painaa paljon.
Kiitosaiheita:
- Jumala puhuu minulle!
- Minä olen saanut jo 1200€! Tavoite on 2000€ ja parin viikon sisään eri henkilöt ovat tulleet ja osoittaneet halunsa tukea minua taloudellisesti ja on ollut niin ihmeellistä nähdä kuinka moni näkee sen mitä nyt teen, tukemisen arvoisena.
- Uudet ystävyyssuhteet ovat iso ilon aihe
- Minulla on aina ruokaa, kun sitä tarvitsen
- Parisuhde on niin iso ilon ja kiitoksen aihe. Rakastan poikaystävääni- myös hänen perhettään.
- Perheen tuki on iso kiitoksen aihe
- Olen myös kiitollinen teistä kaikista, jotka olette kiinnostuneita siitä, mitä täällä teen (aina saa laittaa viestiä, mielellään kerron lisää)
- Etelä- Afrikka on niin kaunis maa (vaikkakin myös kovin rikki)
 |
| Minut kutsuttiin syömään intialaisten tekemää ruokaa viime viikonloppuna |
 |
| Me luemme aina kaikki raamatunkirjat ääneen |
 |
| Kauniissa maassa hymy on herkässä |
 |
| Vuoret muistuttavat minua aina Jumalan suuruudesta |
 |
| Ystäviä: Kelsey vasemmalla ja Roos oikealla |
 |
| Ollaan jo 9kk kuljettu tätä matkaa yhdessä. Kaukosuhde on mahdollista, vaikkakin ei toivottua tietysti! |
 |
Ikävä Noumia. Kuukauden päästä menen Madagaskariin viisumihypylle.
|
Siunausta kaikille kaikkeen mitä teette! Ollaan aitoja ja vapaita, Jumalan rakastamia.
- Katarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti