Huhh. Istun tällä hetkellä Hamadin kansainvälisellä lentokentällä Qatarissa ja mun tunteet, sekä ajatukset on all over the place...
Lähdin eilen Jyväskylästä junalla Helsinkiin. Perheen hyvästeleminen oli vaikeeta, mutta samalla voi olla tosi kiitollinen siitä, että se on niin vaikeeta, koska se vaan kertoo siitä, että mun ympärillä on paljon rakkautta ja ihania ihmisiä.
Junassa itkin ja tärisin. Ajattelin tulevaa seikkailua ja todellisuus siitä, että nyt tää tapahtuu iski päälle. Monen vuoden odotus ja rukous on tuottanut tulosta ja nyt todella oon matkalla Etelä- Afrikkaan! Vau. Kiitos Jeesus! Mä oon niin valmis! (Vaikka saatana yrittääkin kokoajan saada mua epäilemään sitä.) I can do all things through Christ who strengthens me! Nothing is impossible!
Saavuin Helsinkiin eilen illalla ja mun ystävä Emmi tuli hakemaan mua asemalta. Lähdettiin siitä suoraan meidän yhteisen ihanan ystävän Mirandan läksiäisiin/synttärikemuihin piipahtamaan. Oli kyllä ihanaa, kun ehdittiin käydä! Monta huippua ystävää sielläkin oli ja sain taas ottaa vastaan haleja, rukouksia ja rohkaisuja tulevaa matkaa varten. (Oli muuten huikeeta, kun torstaina meidän seurakunnan nuorten aikuisten illassa mun ystävät rukoili mun puolesta ja rohkaisi mua.) Viimeisen kahden päivän aikana sitä on tullut nyt niin hurjasti, että mä oikein tunnen miten se kaikki kantaa ja varustaa mua! Oon niin kiitollinen teistä ystävät. Kiitollinen myös jokaisesta, joka tukee mua taloudellisesti! On ollut muutamia kompastuskiviä matkassa, joten on ollut tosi rohkaisevaa ja ihmeellistä, kun ihmiset on saanu sydämelleen mut ja mun talouden.
Anyways, olin Emmin luona yötä ja voi miten mahtavaa oli saada majapaikka ja niin läheltä lentokenttääkin. Aamulla kun heräsin oli vaan niin hyvä olla, vaikka edelleen jännitti valtavasti. It was go- time!
Kentällä mulla oli vähän stressaava tilanne laukkujen painon kanssa, mutta siitä selvisin tosi nopeesti ja olin turvatarkastusta vaille valmis. Mun ystävä Latisha oli vielä matkalla kentälle hyvästelemään mua, joten istuin alas ja istuin siinä ikään kuin horroksessa, sillä kaikki tuntui niin kovin epätodelliselta. Miten ihmeessä olin selvinnyt tähän pisteeseen asti...ei voinu muuta sanoa taas kuin et kiitos Jeesus! Latisha tuli sitten siihen mun luo ja sain vähän purkaa sille mun jännitystä ja fiilistelyä. Teki hyvää ja sain jopa kaks suklaapatukkaa matkaherkuks siltä! Söin molemmat ekalla lennolla. Yum yum.
Löysin sitten itseni yhtäkkiä turvatarkastuksesta, portilta ja koneesta. Qatar Airways:in koneet on kyllä mahtavat! Paljon tilaa, hyvää ruokaa, mukava henkilökunta ja best leffavalikoimat. Lento kesti 6 tuntia, katoin kaks leffaa, kävin kerran vessassa ja nukuin tunnin.
Sitten laskeuduttiin ja oli kyllä tosi mielenkiintoista laskeutua Qatariin, kun näkyi paljon hiekkaa, palmuja ja pilvenpiirtäjiä joka puolella. Kovin erilainen näky verrattuna siihen mitä näkyy Euroopassa tai USA:ssa lennellessä. On myös tosi lämmin! Meinasin paistua koneessa kun oltiin laskeuduttu ja vielä odoteltiin, että päästäisiin ulos sieltä. Mut selvisin ja onneks oli vettä! Always be hydrated.
Nyt tosiaan siis istun tässä kentällä. 3 tuntia takanapäin ja lähemmäs 7 tuntia vielä edessä. Aluksi, kun tänne saavuin olin tosi hämmentyny, koska tää kenttä on valtava!! Kunnon ökymaa tää todella on. Nyt osaan kuitenkin hahmottaa pienen osan kenttää ja pysyttelen tässä, kunnes mun lento näkyy lähtötaululla. Mulla on vähän sipsii ja vettä ja yritän sinnitellä koneeseen asti, koska siellä saan sitten ruokaa niin ei tartte rahoja täällä käyttää kun on turhan kallista kaikki. Mun laturit ei toimi täällä, enkä koe tarvetta ostaa adapteria, joten elän niillä akuilla mitä mulla on. Onneks mun akkupankki on vielä täynnä niin saan puhelimen ladattua vielä täyteen ainakin kerran, varmaan just ennen lentoa, että akkua on vielä Capetownissakin sitte. En tiiä miksi kirjoitin tuosta, mutta kirjoitinpa kumminkin haha.
Oon niin innoissani tulevasta puolesta vuodesta! Mä haluan oppia mahdollisimman paljon, syventyä Jumalan tuntemisessa, saada uusia oivalluksia, kasvaa, hioutua, rakastaa radikaalisti, päästä vaan paljon lähemmäs Jumalan sydäntä ja sitä kuka mä oon Hänessä. Nyt kun kaikki tuttu ja turvallinen on jätetty taakse, niin ei voi muuta kuin mennä eteenpäin ja tavoitella just kaikkea tätä! Jännittävää, pelottavaa, ihanaa, mielenkiintoista! I have decided to follow Jesus, no turning back!
Seuraavan kerran kirjoittelenkin jo YWAM Muizenbergin tukikohdasta. Ah mä niin nautin kansainvälisestä ympäristöstä. Teenstreetkin on aina ollut mulle niin merkityksellinen, joten tulee olemaan ihanaa ja mielenkiintoista tää tuleva ajanjakso. How cool! Ei varmasti helppoa, mutta siistii silti.
Nyt, ettei tää mene jaaritteluks niin tähän on hyvä lopettaa. Kiitos kaikesta tuesta. Be blessed. Ttys!
-Kata
lauantai 23. syyskuuta 2017
keskiviikko 6. syyskuuta 2017
17 days
Hui ja hei!
Tässä mä nyt oon, 17 päivää lähtöön ja kirjoittamassa ekaa tekstiä blogiin, jonne tuun seuraavan puolen vuoden aikana päivittämään vaikka ja mitä!
Oon tosiaan lähdössä Etelä- Afrikkaan opetuslapseuskouluun, joka kestää puoli vuotta. Lähtö lähestyy ja ajatukset, sekä tunteet tuntuvat olevan vähän kaikkialla, mutta kun on ihan uudenlainen seikkailu Jumalan kanssa edessäpäin, niin ei yhtään yllätä, että menee just näin!
(Päätin tosiaan, että tää blogin kirjoittaminen on mulle ehkä luonnollisempi tapa, kuin sähköpostikirjeen lähettäminen, mutta jos sulle on helpompi saada s-postin kautta multa päivitystä, niin voin sinne kopioida aina esimerkiksi näitä blogin tekstejä. Tell me!)
Ihan ekana voisin vähän jakaa mun ajatuksista ja fiiliksistä. (saan samalla vähän terapeuttisesti kirjoitettua niitä myös ihan itseäni varten ylös) Enjoy the flow!
---
Mua jännittää. Tää DTS (=opetuslapseuskoulu) on ollut mulla mielessä jo monta vuotta. Alunperin mun oli tarkoitus käydä kyseinen koulu jo viime vuonna, mutta koska meillä oli huhtikuussa iso tanssiprojekti (The Legacy Project) brasilia. Kyseinen projekti vaati sitoutumista tanssitreeneihin, tiimipalavereihin, sekä rahan säästöön/töihin, joten päätin ja halusin antaa molempiin juttuihin 100%. Niimpä siis lykkäsin tätä DTS:ää ja annoin asian Jumalalle. Ja tässä sitä nyt ollaan! Sain elokuussa hyväksymiskirjeen tähän kouluun ja nyt on tosiaan se 17 päivää enää lähtöön.
Uskon todella, että tää on just oikee aika mulle lähteä ja just oikee juttu mitä tehdä. Aika ennen tätä ei oo todellakaan ollu helppoa. Oon tehny sellasta työtä, joka ei oo tuntunu yhtään omalta viimeiset 2 vuotta. Henkisesti raskaita aikoja on ollut paljon, useita itkuja on itketty ja turhautuneita ajatuksia mielessä pyöritelty, mutta jokin on vaan saanu mut jatkamaan ja pysymään sitkeänä!(Kiitos Jeesus.)
Mun työ on myös ollut sellaista, että oon saanu paljon aikaa ajatella ja viettää aikaa Jumalan kanssa mikä on tosi iso kiitoksen aihe mulle. Oon ehtiny kuunnella monia hyviä saarnoja youtubesta, kuunnella hyvää musiikkia, sekä Raamattu- äänikirjoja. (Aina ei ole kyllä sekään auttanut silloin kun on ollut ns. "autiomaa"- aikoja ja tuntunut siltä, että Jumala on kaukana ja kaikki on kurjaa. Mutta loogisesti, kaikkea sitä kahteen vuoteen mahtuukin.)
Mulle myös rahan säästäminen on ollut vähän samanlaista vuoristorataa. Aina tulee vaan yllättäviä kuluja sieltä sun täältä, joita ei osaa etukäteen ottaa huomioon budjettia ajatellessa. (Tänäänkin, kun olin varastossa hakemassa rinkkaa ja matkalaukkua niin mun puhelin tippu mun taskusta ja näyttö on nyt puoliksi mustana...uuden hankkiminen siis edessäpäin.) Tiedon tasolla tiedän, että Jumala on luvannut pitää minusta huolen. Myös taloudellisista tarpeistani, mutta tunnetasolla se ei todellakaan ole aina ollut helppoa. Onneks mulla on ystäviä ympärillä, joilla on samanlaisia haasteita ja voidaan tukea toisiamme, sekä muistuttaa toisiamme siitä, mitä Jumala todella on meille luvannut. Jos sä haluat tukea mua taloudellisesti, niin tilinumero löytyy tän postauksen lopusta. (Meinasin myös ihan listata rukousaiheita tänne, jos haluatte rukouksinkin tukea, mutta tajusin, että eiköhän ihan tätä tekstiä lukiessakin nouse sellaisia esille.)
Isona ilonaiheena ja motivaationa on tosiaan tää uusi seikkailu. Odotan sitä, että saan nyt ihan vaan aikaa sille, että opin tuntemaan Jumalaa lisää. Tiedän myös, että tulen käsittelemään paljon asioita ja kokemuksia omasta elämästä eikä se tule olemaan helppoa. Mutta mua kiehtoo ajatus siitä, että joudun poistumaan mun mukavuusalueelta mikä saa mussa aikaan kasvua ja Jumala todella pääsee hiomaan mua. Oon myös tosi kauan, varmaan 6- vuotiaasta asti unelmoinu siitä, että pääsisin käymään Etelä- Afrikassa niin tuntuu siinäkin mielessä todella epätodelliselta, että nyt se toteutuu! Minä, mun sydän, mieli ja kamera odottaa innolla! Rakastan kaikkee kansainvälistä ja on ihan super kivaa, että tuun asumaan sellaisessa yhteisössä, jossa on ihmisiä ympäri maailmaa. Oon ainut suomalainen tässä koulussa, mikä on aika cool! Koulun basellä on kuulemma joku suomalainen staff- henkilö, joten on ihana tietää, että pala kotimaata on siellä mua vastassa ja voidaan yhdessä ikävöidä ruisleipää, sekä saan kysyä vinkkejä vaikka kultturieroista yms.
Mun sisimmässä on niin kova jano kasvaa ja oppia!! Mutta on myös niin hienoa, että meillä tulee olemaan myös outreach (aktio/missiomatka) ja tullaan menemään jonnekin päin maailmaa (en tiiä vielä minne) toteuttamaan ihan käytännössä sitä, mitä ollaan koulun opiskeluvaiheen aikana opittu ja paljon enemmänkin. Hurjaa!
En tiiä mitä kaikkee mun pitäis tässä ekassa tekstivuodatuksessa kertoa, kun tuntuu olevan niin paljon kaikkea, mutta eiköhän sitä jatkossakin tule kaikki tärkeä esille. Tässä vaiheessa ajatukset tosiaan pyörii siinä kaikessa mikä on johdattanut mut tähän pisteeseen. Stressiä on ja kaikki pakkaaminen, rokotukset, vakuutukset, raha ja mitä kaikkea nyt tämmöiset pidemmät reissut vaatiikaan yleensä haha.
Anyways, tää on tosi siistiä! Kiitos kaikille, jotka lähette tällä tapaa mun kanssa reissuun mukaan. Iloitsen!
---
Tosiaan multa puuttuu vielä osa mun outreach- rahoista, sekä mun täytyy vielä tässä ennen lähtöä ostaa nyt se uusi puhelin, läppäri koulutehtäviä varten (sattuisko kenelläkään olemaan myynnissä?) vakuutus ja rokotus. Muitakin kuluja mielessä pyörii, mutta nuo ovat ne seuraavan 17 päivän sisään hoidettavat tarpeet. Kiitos jo etukäteen jokaiselle! Toivoisin, että jos päätät tukea minua, niin laitat mulle viestiä siitä vaikka facebookissa, whatsappissa tai instagramin directissä. Haluan kiittää sua henkilökohtaisesti! (Tilinumero: FI29 5290 0220 4222 63)
Myös kaikille teille esirukoilijoille sama juttu! Pistäkää toki viestiä mulle. I'd love it!
Näillä mennään! Onneks Jumala on edeltäkäsin valmistanu kaiken meille ja saadaan luottaa että Jumala johdattaa, vaikka ite mokailtaisiinkin koko ajan. On hyvä olla sellaisessa tilassa omassa elämässään, että tiedostaa tarvitsevansa Jumalaa. En mä ilman häntä pärjää. Tuli vaan mieleen se yks laulu jossa lauletaan, et "Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan..." Se on kiva.
Siunausta kaikkien syksyyn!
Odottavaisin mielin,
Kata
Tässä mä nyt oon, 17 päivää lähtöön ja kirjoittamassa ekaa tekstiä blogiin, jonne tuun seuraavan puolen vuoden aikana päivittämään vaikka ja mitä!
Oon tosiaan lähdössä Etelä- Afrikkaan opetuslapseuskouluun, joka kestää puoli vuotta. Lähtö lähestyy ja ajatukset, sekä tunteet tuntuvat olevan vähän kaikkialla, mutta kun on ihan uudenlainen seikkailu Jumalan kanssa edessäpäin, niin ei yhtään yllätä, että menee just näin!
(Päätin tosiaan, että tää blogin kirjoittaminen on mulle ehkä luonnollisempi tapa, kuin sähköpostikirjeen lähettäminen, mutta jos sulle on helpompi saada s-postin kautta multa päivitystä, niin voin sinne kopioida aina esimerkiksi näitä blogin tekstejä. Tell me!)
Ihan ekana voisin vähän jakaa mun ajatuksista ja fiiliksistä. (saan samalla vähän terapeuttisesti kirjoitettua niitä myös ihan itseäni varten ylös) Enjoy the flow!
---
Mua jännittää. Tää DTS (=opetuslapseuskoulu) on ollut mulla mielessä jo monta vuotta. Alunperin mun oli tarkoitus käydä kyseinen koulu jo viime vuonna, mutta koska meillä oli huhtikuussa iso tanssiprojekti (The Legacy Project) brasilia. Kyseinen projekti vaati sitoutumista tanssitreeneihin, tiimipalavereihin, sekä rahan säästöön/töihin, joten päätin ja halusin antaa molempiin juttuihin 100%. Niimpä siis lykkäsin tätä DTS:ää ja annoin asian Jumalalle. Ja tässä sitä nyt ollaan! Sain elokuussa hyväksymiskirjeen tähän kouluun ja nyt on tosiaan se 17 päivää enää lähtöön.
Uskon todella, että tää on just oikee aika mulle lähteä ja just oikee juttu mitä tehdä. Aika ennen tätä ei oo todellakaan ollu helppoa. Oon tehny sellasta työtä, joka ei oo tuntunu yhtään omalta viimeiset 2 vuotta. Henkisesti raskaita aikoja on ollut paljon, useita itkuja on itketty ja turhautuneita ajatuksia mielessä pyöritelty, mutta jokin on vaan saanu mut jatkamaan ja pysymään sitkeänä!(Kiitos Jeesus.)
Mun työ on myös ollut sellaista, että oon saanu paljon aikaa ajatella ja viettää aikaa Jumalan kanssa mikä on tosi iso kiitoksen aihe mulle. Oon ehtiny kuunnella monia hyviä saarnoja youtubesta, kuunnella hyvää musiikkia, sekä Raamattu- äänikirjoja. (Aina ei ole kyllä sekään auttanut silloin kun on ollut ns. "autiomaa"- aikoja ja tuntunut siltä, että Jumala on kaukana ja kaikki on kurjaa. Mutta loogisesti, kaikkea sitä kahteen vuoteen mahtuukin.)
Mulle myös rahan säästäminen on ollut vähän samanlaista vuoristorataa. Aina tulee vaan yllättäviä kuluja sieltä sun täältä, joita ei osaa etukäteen ottaa huomioon budjettia ajatellessa. (Tänäänkin, kun olin varastossa hakemassa rinkkaa ja matkalaukkua niin mun puhelin tippu mun taskusta ja näyttö on nyt puoliksi mustana...uuden hankkiminen siis edessäpäin.) Tiedon tasolla tiedän, että Jumala on luvannut pitää minusta huolen. Myös taloudellisista tarpeistani, mutta tunnetasolla se ei todellakaan ole aina ollut helppoa. Onneks mulla on ystäviä ympärillä, joilla on samanlaisia haasteita ja voidaan tukea toisiamme, sekä muistuttaa toisiamme siitä, mitä Jumala todella on meille luvannut. Jos sä haluat tukea mua taloudellisesti, niin tilinumero löytyy tän postauksen lopusta. (Meinasin myös ihan listata rukousaiheita tänne, jos haluatte rukouksinkin tukea, mutta tajusin, että eiköhän ihan tätä tekstiä lukiessakin nouse sellaisia esille.)
Isona ilonaiheena ja motivaationa on tosiaan tää uusi seikkailu. Odotan sitä, että saan nyt ihan vaan aikaa sille, että opin tuntemaan Jumalaa lisää. Tiedän myös, että tulen käsittelemään paljon asioita ja kokemuksia omasta elämästä eikä se tule olemaan helppoa. Mutta mua kiehtoo ajatus siitä, että joudun poistumaan mun mukavuusalueelta mikä saa mussa aikaan kasvua ja Jumala todella pääsee hiomaan mua. Oon myös tosi kauan, varmaan 6- vuotiaasta asti unelmoinu siitä, että pääsisin käymään Etelä- Afrikassa niin tuntuu siinäkin mielessä todella epätodelliselta, että nyt se toteutuu! Minä, mun sydän, mieli ja kamera odottaa innolla! Rakastan kaikkee kansainvälistä ja on ihan super kivaa, että tuun asumaan sellaisessa yhteisössä, jossa on ihmisiä ympäri maailmaa. Oon ainut suomalainen tässä koulussa, mikä on aika cool! Koulun basellä on kuulemma joku suomalainen staff- henkilö, joten on ihana tietää, että pala kotimaata on siellä mua vastassa ja voidaan yhdessä ikävöidä ruisleipää, sekä saan kysyä vinkkejä vaikka kultturieroista yms.
Mun sisimmässä on niin kova jano kasvaa ja oppia!! Mutta on myös niin hienoa, että meillä tulee olemaan myös outreach (aktio/missiomatka) ja tullaan menemään jonnekin päin maailmaa (en tiiä vielä minne) toteuttamaan ihan käytännössä sitä, mitä ollaan koulun opiskeluvaiheen aikana opittu ja paljon enemmänkin. Hurjaa!
En tiiä mitä kaikkee mun pitäis tässä ekassa tekstivuodatuksessa kertoa, kun tuntuu olevan niin paljon kaikkea, mutta eiköhän sitä jatkossakin tule kaikki tärkeä esille. Tässä vaiheessa ajatukset tosiaan pyörii siinä kaikessa mikä on johdattanut mut tähän pisteeseen. Stressiä on ja kaikki pakkaaminen, rokotukset, vakuutukset, raha ja mitä kaikkea nyt tämmöiset pidemmät reissut vaatiikaan yleensä haha.
Anyways, tää on tosi siistiä! Kiitos kaikille, jotka lähette tällä tapaa mun kanssa reissuun mukaan. Iloitsen!
---
Tosiaan multa puuttuu vielä osa mun outreach- rahoista, sekä mun täytyy vielä tässä ennen lähtöä ostaa nyt se uusi puhelin, läppäri koulutehtäviä varten (sattuisko kenelläkään olemaan myynnissä?) vakuutus ja rokotus. Muitakin kuluja mielessä pyörii, mutta nuo ovat ne seuraavan 17 päivän sisään hoidettavat tarpeet. Kiitos jo etukäteen jokaiselle! Toivoisin, että jos päätät tukea minua, niin laitat mulle viestiä siitä vaikka facebookissa, whatsappissa tai instagramin directissä. Haluan kiittää sua henkilökohtaisesti! (Tilinumero: FI29 5290 0220 4222 63)
Myös kaikille teille esirukoilijoille sama juttu! Pistäkää toki viestiä mulle. I'd love it!
Näillä mennään! Onneks Jumala on edeltäkäsin valmistanu kaiken meille ja saadaan luottaa että Jumala johdattaa, vaikka ite mokailtaisiinkin koko ajan. On hyvä olla sellaisessa tilassa omassa elämässään, että tiedostaa tarvitsevansa Jumalaa. En mä ilman häntä pärjää. Tuli vaan mieleen se yks laulu jossa lauletaan, et "Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan..." Se on kiva.
Siunausta kaikkien syksyyn!
Odottavaisin mielin,
Kata
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)