Huhh. Istun tällä hetkellä Hamadin kansainvälisellä lentokentällä Qatarissa ja mun tunteet, sekä ajatukset on all over the place...
Lähdin eilen Jyväskylästä junalla Helsinkiin. Perheen hyvästeleminen oli vaikeeta, mutta samalla voi olla tosi kiitollinen siitä, että se on niin vaikeeta, koska se vaan kertoo siitä, että mun ympärillä on paljon rakkautta ja ihania ihmisiä.
Junassa itkin ja tärisin. Ajattelin tulevaa seikkailua ja todellisuus siitä, että nyt tää tapahtuu iski päälle. Monen vuoden odotus ja rukous on tuottanut tulosta ja nyt todella oon matkalla Etelä- Afrikkaan! Vau. Kiitos Jeesus! Mä oon niin valmis! (Vaikka saatana yrittääkin kokoajan saada mua epäilemään sitä.) I can do all things through Christ who strengthens me! Nothing is impossible!
Saavuin Helsinkiin eilen illalla ja mun ystävä Emmi tuli hakemaan mua asemalta. Lähdettiin siitä suoraan meidän yhteisen ihanan ystävän Mirandan läksiäisiin/synttärikemuihin piipahtamaan. Oli kyllä ihanaa, kun ehdittiin käydä! Monta huippua ystävää sielläkin oli ja sain taas ottaa vastaan haleja, rukouksia ja rohkaisuja tulevaa matkaa varten. (Oli muuten huikeeta, kun torstaina meidän seurakunnan nuorten aikuisten illassa mun ystävät rukoili mun puolesta ja rohkaisi mua.) Viimeisen kahden päivän aikana sitä on tullut nyt niin hurjasti, että mä oikein tunnen miten se kaikki kantaa ja varustaa mua! Oon niin kiitollinen teistä ystävät. Kiitollinen myös jokaisesta, joka tukee mua taloudellisesti! On ollut muutamia kompastuskiviä matkassa, joten on ollut tosi rohkaisevaa ja ihmeellistä, kun ihmiset on saanu sydämelleen mut ja mun talouden.
Anyways, olin Emmin luona yötä ja voi miten mahtavaa oli saada majapaikka ja niin läheltä lentokenttääkin. Aamulla kun heräsin oli vaan niin hyvä olla, vaikka edelleen jännitti valtavasti. It was go- time!
Kentällä mulla oli vähän stressaava tilanne laukkujen painon kanssa, mutta siitä selvisin tosi nopeesti ja olin turvatarkastusta vaille valmis. Mun ystävä Latisha oli vielä matkalla kentälle hyvästelemään mua, joten istuin alas ja istuin siinä ikään kuin horroksessa, sillä kaikki tuntui niin kovin epätodelliselta. Miten ihmeessä olin selvinnyt tähän pisteeseen asti...ei voinu muuta sanoa taas kuin et kiitos Jeesus! Latisha tuli sitten siihen mun luo ja sain vähän purkaa sille mun jännitystä ja fiilistelyä. Teki hyvää ja sain jopa kaks suklaapatukkaa matkaherkuks siltä! Söin molemmat ekalla lennolla. Yum yum.
Löysin sitten itseni yhtäkkiä turvatarkastuksesta, portilta ja koneesta. Qatar Airways:in koneet on kyllä mahtavat! Paljon tilaa, hyvää ruokaa, mukava henkilökunta ja best leffavalikoimat. Lento kesti 6 tuntia, katoin kaks leffaa, kävin kerran vessassa ja nukuin tunnin.
Sitten laskeuduttiin ja oli kyllä tosi mielenkiintoista laskeutua Qatariin, kun näkyi paljon hiekkaa, palmuja ja pilvenpiirtäjiä joka puolella. Kovin erilainen näky verrattuna siihen mitä näkyy Euroopassa tai USA:ssa lennellessä. On myös tosi lämmin! Meinasin paistua koneessa kun oltiin laskeuduttu ja vielä odoteltiin, että päästäisiin ulos sieltä. Mut selvisin ja onneks oli vettä! Always be hydrated.
Nyt tosiaan siis istun tässä kentällä. 3 tuntia takanapäin ja lähemmäs 7 tuntia vielä edessä. Aluksi, kun tänne saavuin olin tosi hämmentyny, koska tää kenttä on valtava!! Kunnon ökymaa tää todella on. Nyt osaan kuitenkin hahmottaa pienen osan kenttää ja pysyttelen tässä, kunnes mun lento näkyy lähtötaululla. Mulla on vähän sipsii ja vettä ja yritän sinnitellä koneeseen asti, koska siellä saan sitten ruokaa niin ei tartte rahoja täällä käyttää kun on turhan kallista kaikki. Mun laturit ei toimi täällä, enkä koe tarvetta ostaa adapteria, joten elän niillä akuilla mitä mulla on. Onneks mun akkupankki on vielä täynnä niin saan puhelimen ladattua vielä täyteen ainakin kerran, varmaan just ennen lentoa, että akkua on vielä Capetownissakin sitte. En tiiä miksi kirjoitin tuosta, mutta kirjoitinpa kumminkin haha.
Oon niin innoissani tulevasta puolesta vuodesta! Mä haluan oppia mahdollisimman paljon, syventyä Jumalan tuntemisessa, saada uusia oivalluksia, kasvaa, hioutua, rakastaa radikaalisti, päästä vaan paljon lähemmäs Jumalan sydäntä ja sitä kuka mä oon Hänessä. Nyt kun kaikki tuttu ja turvallinen on jätetty taakse, niin ei voi muuta kuin mennä eteenpäin ja tavoitella just kaikkea tätä! Jännittävää, pelottavaa, ihanaa, mielenkiintoista! I have decided to follow Jesus, no turning back!
Seuraavan kerran kirjoittelenkin jo YWAM Muizenbergin tukikohdasta. Ah mä niin nautin kansainvälisestä ympäristöstä. Teenstreetkin on aina ollut mulle niin merkityksellinen, joten tulee olemaan ihanaa ja mielenkiintoista tää tuleva ajanjakso. How cool! Ei varmasti helppoa, mutta siistii silti.
Nyt, ettei tää mene jaaritteluks niin tähän on hyvä lopettaa. Kiitos kaikesta tuesta. Be blessed. Ttys!
-Kata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti